Patikointi Mijaksen kylään

Olin jo pari päivää sitten ajatellut, että yhtenä ohjelma numerona täällä Aurinkorannikolla ollessani voisi olla patikointi Mijaksen kylään ja sitten tulla sieltä sitten bussilla alas. Alkuperäinen tarkoitus oli patikoida jo keskiviikkona, mutta tiistai-illan juoksu ja markkinat samana päivänä veivät jo suurimmat voimat ja keskiviikosta tuli sitten enemmän asioiden hoitopäivä, eli omaa arkea. Vaikka täällä reissussa ollaankin, niin pitää ne silti laskut maksaa, veroilmoitukset täyttää, sähköpostit lukea, hiukan töitä miettiä jne. Keskiviikko meni siis ihan arkisissa merkeissä.

Mutta torstaina sitten aamusta heti oli jo fiilis ihan eri ja pakkasin repun valmiiksi ja läksin kohti Mijasta. Etukäteen olin taas saanut reittiohjeet, jotka olin koettanut painaa muistiini, samoin reittiä oli katsottu myös googlemapsin kautta, jotta on hiukan nähnyt miten reitti mutkittelee. Luottavaisin ja iloisin mielin läksin aurinkoisena päivänä kohti Mijasta. 

Kamera oli kovassa käytössä heti alusta asti ja vain muutaman sadan metrin päästä lähtöpisteestä saattoi kuvata kukkaniittyjä ja pienimuotoista maanviljelyä. Koko matka on lähestulkoon nousua, joten tahtin piti pysyä maltillisena, ettei voimat lopu kesken kaiken. Kamera on kyllä hyvä hidastin, sillä silloin useimmiten on pakko pysähtyä, jotta saa kuvan räpsästyä. Toki olen harjaantunut myös siinä, että pystyn ottamaan ihan julkaisukelposia kuvia myös ns. lennosta, tai tässä tapauksessa vain liikkeessä. 

Kyllä näissä maisemissa kelpaa kuljeskella

Kas, hevosia. Ihan vapaana tässä samalla reitillä mitä pitäisi kulkea.

Korkeuseroja, niitä täällä riittää

Matkalla Mijakseen tuli vastaan myös hevosia. Ensimmäiset joita tapasin, olivat kiltisti aitauksessaan, mutta seuraavat jotka kauempaa katsottuna näyttivät olleen kuin niityllä, olivatkin ihan vapaina ihan siinä minun oman reittini varrella. Kilttejä hevosia ne ainakin näin ihan vain ohikulkijalle olivat. 

Millähä todennäköisyydellä olisin saanut tuosta itselleni kulkupelin alle loppumatkaksi?

Reitti Mijakseen oli kulki ylempänä erään asuinalueen läpi ja välillä tuntui että olenkohan ihan oikeassa paikassa menossa oikeaan suuntaan, kun tieni kulki mutkitellen siellä ja täällä ja välillä tuntui kun näkyi ajokielto merkkejä ja umpikujia, että ei täältä voi perille päästä ja koetin hiukan tutkailla ympärille, että mistä oikea reitti voisi kulkea, mutta eteenpäin vain kuitenkin pääsin ja lopulta saavutin ns. isomman tien, jotka pitkin autot kulkevat Mijakseen. 

Mijaksen kylä oli kyllä erittäin mukava ja nähtävää riitti. Kaiken kaikkiaan patikointia tuli reilu 7km, johon kului aikaa puolitoista tuntia kuvaustaukoineen ja muutamaan työpuheluun vastaamiseen. On muuten hassua miten helposti ihmiset menevät hämilleen kun puhelimeen vastatessa kertoo, että en ole ihan kartalla mitä Suomessa ja työpaikalla meneillään, koska olen paraikaa Espanjassa ja juuri nyt patikoimassa täällä pitkin vuoristoja. Mutta tosiaan, niin tämä reissu on kyllä osoittanut myös sen, että niitä töitä pystyy kyllä tekemään lähes missä vain, kunhan on toimivat puhelin ja nettiyhteydet. (Silloin tuolla Saksanmaalla kun ei ollut toimivia nettiyhteyksiä, niin senkin kyllä huomasi kuinka se vaikeutti asioiden hoitoa) 

Pilvet sangen alhaalla

Maisemaa Mijaksen näköalatasanteelta

Mijaksessa oli ihanan vehreätä

Noi maisemat! Kyllä näitä kelpais toistekin ihailla

Mijaksen kirkko

Kirkkoa sisältäpäin. Ihana "kallio"-kappeli ja intiimin pieni

Matkamuistomyymälä Mijaksessa

Mijaksessa vierailin perusturistinähtävyydet ja ihailin näköalapaikalla maisemia. Kävin myös tutustumassa vanhaan härkätaisteluareenaan ja Mijaksessa söin myös elämäni ensimmäiset churrot kera iltapäiväkahvin. Myöskin reissun ainoat pienet tuliaisostokset suoritin Mijaksessa. Huomasin kyllä tuolla Mijaksessa ollessani, että en oikein ollut osannut asennoitua tähän reissuun lomana ja sillä mielin että esim tulisiaisia kamalasti hankkisin. Itselleni pääasia oli kaikki kokemukset ja tuo matkaseura ja yhdessä vietetty aika. 

Vanha härkätaisteluareena ulkoapäin

Jalo eläin

Härkätaisteluareenan katsomosta

Aukio Mijaksessa

Aasi-takseja. Näistä aaseista Mijas on kaiketi myös aika tunnettu. Ainakin matkamuistomyymälöiden tarjonnasta päätellen

Iltapäiväkahvin paikka

Churroja ja iltapäiväkahvit

Aasi-taksi

Mutta Mijas oli kyllä käymisen arvoinen paikka ja bussillakaan ei tarvinnut selvitä takaisin, sillä sain ihan autokyydin takaisin. Kuvia tuli räpsittyä (täältäkin) vaikka millä mitalla. Mahdollisessa seuraavalla kerralla, ei sitten ehkä tarvitse enää ihan kaikkia samoja juttuja kuvailla.