Kohti puolimaratonia

Osa tietää, että minulla on haaveena ja tavoitteena juosta puolimaraton ensi kesäkuun lopussa. Täällä reissussa on ollut aika ihanteelliset mahdollisuudet treenata, koska ei ole aivan sitä tavallista arkea ja niitä kiireitä, joiden lomaan urheileminen pitäisi sijoittaa. Toki omasta mielestäni juoksemista on ollut liian vähän, sen sijaan olen muutoin kävellyt yms aika paljonkin ja toki myös yrittänyt juosta, mutta en sellaista juoksua, miten olen tottunut Suomessa treenaamaan. No tänään sitten oli sen verran hyvä fiilis ja kipinä, että pakko päästä juoksemaan. 

Koska en juuri noista korkeuseroista tykkää, niin en lähtenyt tuonne viime perjantaiselle lenkkireitille, vaan päätin turistimassaa uhmaten lähteä juoksemaan rantakadulle, koska siellä olisi tasaista asfalttipintaa, eikä tarvitsisi miettiä noita mäkiä. No juoksuhan lähtikin kulkemaan ihan suht hyvin ja huomasi jos lähdössä, että kehitystä on tapahtunut. Olen joka kuun vaihteessa onnistunut päihittämään omaa ennätystäni ja niin toivoin tapahtuvan myös nyt. Toki vauhtia hidasti (ehkä ihan hyväkin, niin ei tullut revittyä liian kovaa vauhtia) muut turistit ja paikalliset kävelijät, joita rantakadulla hyvän sään vuoksi kyllä riitti. Toki juoksemaan pääsin kyllä. Olin alun perin ajatellut noin 10km juoksulenkkiä ja sain neuvon, että juokset linnalle ja takaisin. Mitään hajua missä tuo linna ei ollut, mutta suunta oli oikea. Käyttämäni Endomondo-sovellus huuteli aina välillä väliaikoja ja matkoja ja jatkoin vain kunnes tuo linna tulikin vastaan ja käännyin takaisin. Juoksu kulki niin hyvin, että ohitin jopa erään rullaluistelevan perheen ja pujottelin ihmismassassa ja hyppelin esteiden yli, muun muassa yksi kohta oli hassu, kun suurin osa varmaan tietää niitä ihmispatsaita, jotka ovat liikkumatta, mutta kun laittaa rahan, niin he alkavat ”elämään”. No yhdessä kohtaa rantakatua oli juurikin tällainen ihmispatsas ja samassa kohtaa katua tietysti myös kamalan paljon muita ihmisiä. Mietin mistä kohtaa oikein juoksen ohi vai hidastanko vain vauhtia. No, päätin et hitsi vie, juoksemaan tänne on tultu ja juoksin vaan. Hyppäsin loikalla siitä sen ihmispatsaan ohi ja yli hänen rahakipponsa. Jälkikäteen ajateltuna, mahtoi olla sangen hassu loikka ja mitä lie tuumannut siihen se ihmispatsas, mutta matkani jatkui.

Nautin kovasti siitä rantakadulla juoksemisesta ihmisistä huolimatta. Palmuja, merta, meren tuoksua, aurinkoa ja lämpöä, kaiken kaikkiaan hyvä fiilis. Kun tunti juoksua tuli täyteen, tiesin, että olin saavuttanut oman ennätyksen ja loppumatkan ja pienoisen nousun päätin jo himmata ja kävellä loppumatkan.

Kaiken kaikkiaan matkaa tuli reilu 10km. Vauhti oli tosi hyvä tällaiseen 10km lenkkiin, mutta tällä tuntivauhdilla ei kyllä puolimaratonia jaksa viedä loppuun. Eli pitänee jatkaa kestävyysharjoituksia ja höllätä tahtia ja pidentää matkaa. Kaikenlaisia treenejä siis sopivassa suhteessa. Välillä tuntuu, että pitäisi olla enemmän juoksua alla, jotta tuosta puolikkaasta kesäkuussa selviydyn, mutta toisaalta, luotan kyllä itseeni, että tuosta puolikkaasta tulen selviytymään, kunhan vain jaksan treenata, eikä loukkaantumisia tule. Suomessa toki pitää taas kaivaa uudenlainen juoksumotivaatio, jotta jaksaa sitä loskassa juoksua ja oli sää mikä hyvänsä niin lenkille pitää lähteä.