One Girl Europe Tour: Rhine Falls ja Hohenzollernin linna

Maanantai oli sitten hiukan perinteisempi turistipäivä. Päätettiin ottaa uusi yritys löytää nuo Euroopan suurimman vesiputoukset, eli suunta oli kohti Sveitsiä Schaffhausenia ja Reinin putouksia. Tällä kertaa pääsimme perille ihan oikein myöskin navigaattorin ohjeistamana. Kun saavuimme perille, oli taivas melko pilvinen, mutta putouksilla oloaikanamme alkoi pilviverhokin repeillä ja kerkesimme nauttia putouksista myös auringonpaisteessa.

Putouksilla olisi päässyt ottamaan venekyytiä putouksien juurelle tai sitten ihastelemaan kuohuja näköalatasanteelle, mutta meille riitti, kun jalkaisin kiersimme parkkipaikalta putousten toiselle puolen ja sieltä takaisin. Varmasti kuohut olisivat olleet vieläkin vaikuttavammat, mikäli olisi halunnut mennä maksulliselle näköalatasanteelle, mutta jokusen Imatran koskinäytöksenkin nähneenä, niin tästä luonnonihmeestä riitti kyllä nauttiminen hiukan kauempaakin. Ties vaikka olisi vesipisarat kastelleet jos liian lähelle olisi tullut mentyä. Putousten korkeusero on 23 metriä. Niiden kautta virtaava vesimäärä on ollut vuosina 1959-2008 keskimäärin noin 370 m³/s.

Kuvat eivät oikein tee oikeutta näille putouksille

Koska tämä päivä oli enää ainoa jolloin ehdimme leikkiä Saksan ja Sveitsin maalla turistia, niin päätimme jatkaa putouksilta matkaa Saksan puolelle ja Hohenzollernin linnalle.

Päämäärä häämöttää jo

Hohenzollernin linna (saks. Burg Hohenzollern) on linna Baden-Württembergin osavaltiossa Saksassa. Se sijaitsee Hechingenin kaupungin lähellä, noin 50 kilometriä Stuttgartin kaupungista etelään. Sitä pidetään Hohenzollern-suvun kotipaikkana. Suku nousi valtaan keskiajalla ja hallitsi Preussia ja Brandenburgia ensimmäisen maailmansodan loppuun asti.

Linna rakennettiin alun perin 1000-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Se kuitenkin tuhottiin täysin 10 kuukautta kestäneen piirityksen jälkeen vuonna 1423. Sen tilalle rakennettiin vuosina 1454-1461 suurempi ja jykevämpi linna, joka oli sotien aikana švaabilaisen Hohenzollernin suvun turvapaikka. 1700-luvun loppupuoliskolla linnan kuitenkin annettiin rapistua ja tuhoutua, kun sen ajateltiin menettäneen strategisen merkityksensä.

Kolmannen linnan, joka on edelleen pystyssä, rakennutti vuosina 1846-1867 Preussin kuningas Fredrik Vilhelm IV. Linna suunniteltiin englantilaisvaikutteiseen uusgoottilaiseen tyyliin. Vaikutteita otettiin myös Loiren alueen linnoista. Koska linna rakennettiin pääosin suvun muistomerkiksi, kukaan suvun jäsenistä ei siinä asunut, ennen kuin vuonna 1945 kruununprinssi Wilhelm otti sen kodikseen. Kruununprinssi ja hänen puolisonsa Cecilie on myös haudattu linnaan. (wikipedia)

Hassuja pikku puupossuja

Ai kun olisi ollut joku linnanneitomekko mukana, niin täällä olisi ollut kiva käyskennellä linnassa helmat hulmuten

Maisemat olivat kyllä huikeat

Noissa aurinkotuoleissa olisi voinut hyvin viettää pidemmänkin tovin

Linnan sisäpihalta

Linnalta oli kyllä hienot maisemat ja varsinkin linnan alla kulkevissa käytävissä oli kiva kulkea, kesällä siellä oli varmasti hyvä myös vilvoitella. Linnalle myytiin lippuja kahdessa eri kategoriassa, mutta meidän mielenkiintomme ja käytettävissä olevan ajan huomioon ottaen, päädyimme ihan vain yksinkertaiseen versioon, ja silläkin lipulla oli näkemistä kyllä aivan tarpeeksi. Mikäli linna olisi päivän ainoa käyntikohde, voisi hyvinkin aikatauluttaa visiitin vaikka englanninkieliseen ryhmäkierrokseen, niin käynnistä saisi vielä varmasti paljon enemmän irti. Hieno kokemus ja näkemistä riitti kyllä näinkin.

Kun reissataan rennolla asenteella, voi vaikka pysähtyä hetkeksi ottamaan aurinkotuolissa aurinkoa, paistoi niin mukavasti

Tulimatkalla ajelimme takaisin pitkin vuoristoteitä ja vuonoja. Paikkapaikoin oli rinteillä vielä paljonkin lunta, mutta kesärenkailla on silti ollut ihan hyvä ajella. Jotakin hiukan tuttua muotoilua sattui silmään eräässä kohtaan kun ohitimme kirkon, joka saattaisi hiukan muistuttaa Lauritsalan ”hyppyrimäki”-kirkkoa.