Chillailua ja lepoa, aavistus ulkoilua

Perjantaiaamuna herätessä olivat ensimmäiset fiilikset lähinnä helpottuneet, että tuo varsinainen matkustaminen oli ohitse. Oli mielenkiintoista herätä ja katsoa ulos ikkunasta, koska ei ollut mitään käsitystä millaisista maisemista sitä herättiin, sillä illalla tullessa joka puolella vallitsi vain pimeys. Maisemat olivat kyllä vaikuttavat ja sijainti ihan rauhallinen. Täällä saisi kyllä mieli lepoa  ja varsinkin kun nettiyhteys on huono (lähes olematon) niin netissä ei huoli koko ajan notkua. (Tosin netin jumettaminen kyllä hiukan koettelee hermoja, sillä mitään ei saa oikein onnistumaan ja sivujen, kuvien, sähköpostien yms latamaaminen on todella takkuista)

Maisemat majapaikasta lähes joka ilmansuuntaan. Kyllä näissä maisemissa kelpaa.

Koska eiliselle suunniteltu kauppareissu jäi tosiaan kaikkien kommelluksien myötä välistä, niin aamupalatarvikkeet olivat suht hääppöiset, mutta tyhjää paremmat. Hiukan aamupalaa ja kauppaan. Lähin kauppa on reilun 10km päässä Wehrissä. Ruokakaupassa sai taas huomata, kuinka ystävällisiä ihmiset täällä ovat. Lihatiskin myyjä, leipätiskin myyjä, hyllyttäjä joka tuli auliisti tarjoamaan apuaan kun seikkailin hiukan eksyksissä kynsilakanpoistoainetta etsien. Vaikka joidenkin englanninkielen taso on varsin hääppöinen eikä itseltä tuo saksa suju juuri lainkaan, niin silti kommunikointi onnistui. Tosin kun kysyin leipätiskiltä eräästä leivästä, että mitä pitää sisällään, niin siihen loppui kommunikaatiotaito, mutta selväksi tuli että tummaa leipää se oli kuitenkin, tämä tieto riitti, oli siellä sitten seassa mitä tahansa. Syötävää se oli varmasti kuitenkin. 

Perjantaipäivään ei juuri muuta ohjelmaa otettu kuin pieni reippailulenkki ympäristöstä. (Harmi kun kameraa ei tullut otettua mukaan) Olin etukäteen googlemapsista katsonut hyvät lenkkireitit, mutta tosiaan lunta vielä sen verran varsinkin metsässä, että nuo varsinaiset merkityt ulkoreitit eivät ole oikein käyttökelpoisia. Mutta hyvin sai 6km lenkin aikaiseksi ja metsässä tuli vastaan jopa 3 valkohäntäpeuraa ja haukka. Ja tuli siellä vastaan myös se väärä kapea metsätie, minne se navigaattori edellisenä päivänä johdatti. Eli periaatteessa navigaattori tiesi minne oli meitä ohjaamassa, ainoastaan reittivalinta oli varsin kyseenalainen, kun oli autoilta kielletty kinttupolku keskellä metsää. 

Hiukan lihaksia, varsinkin jalkoja ja lonkkia pakotti, varmaan edellisen päivän rinkan kanssa taapertaminen, mutta ainakin tietää olevansa elossa. Perjantaina ei siis suurempia kommelluksia ja hyvin on saatu majoituttua taloksi. Majapaikkana siis Hornbergissä Dreiländerblick Ferienappartements ja täällä Studio Alpin, eli talon kattohuoneisto. Huoneisto on siisti ja kodikas, kaikki tarvittava löytyy ja hyvin täällä viikon verran viihtyy. 

 

Aurinko painuu mailleen