Kohti puolimaratonia

Osa tietää, että minulla on haaveena ja tavoitteena juosta puolimaraton ensi kesäkuun lopussa. Täällä reissussa on ollut aika ihanteelliset mahdollisuudet treenata, koska ei ole aivan sitä tavallista arkea ja niitä kiireitä, joiden lomaan urheileminen pitäisi sijoittaa. Toki omasta mielestäni juoksemista on ollut liian vähän, sen sijaan olen muutoin kävellyt yms aika paljonkin ja toki myös yrittänyt juosta, mutta en sellaista juoksua, miten olen tottunut Suomessa treenaamaan. No tänään sitten oli sen verran hyvä fiilis ja kipinä, että pakko päästä juoksemaan. 

Koska en juuri noista korkeuseroista tykkää, niin en lähtenyt tuonne viime perjantaiselle lenkkireitille, vaan päätin turistimassaa uhmaten lähteä juoksemaan rantakadulle, koska siellä olisi tasaista asfalttipintaa, eikä tarvitsisi miettiä noita mäkiä. No juoksuhan lähtikin kulkemaan ihan suht hyvin ja huomasi jos lähdössä, että kehitystä on tapahtunut. Olen joka kuun vaihteessa onnistunut päihittämään omaa ennätystäni ja niin toivoin tapahtuvan myös nyt. Toki vauhtia hidasti (ehkä ihan hyväkin, niin ei tullut revittyä liian kovaa vauhtia) muut turistit ja paikalliset kävelijät, joita rantakadulla hyvän sään vuoksi kyllä riitti. Toki juoksemaan pääsin kyllä. Olin alun perin ajatellut noin 10km juoksulenkkiä ja sain neuvon, että juokset linnalle ja takaisin. Mitään hajua missä tuo linna ei ollut, mutta suunta oli oikea. Käyttämäni Endomondo-sovellus huuteli aina välillä väliaikoja ja matkoja ja jatkoin vain kunnes tuo linna tulikin vastaan ja käännyin takaisin. Juoksu kulki niin hyvin, että ohitin jopa erään rullaluistelevan perheen ja pujottelin ihmismassassa ja hyppelin esteiden yli, muun muassa yksi kohta oli hassu, kun suurin osa varmaan tietää niitä ihmispatsaita, jotka ovat liikkumatta, mutta kun laittaa rahan, niin he alkavat ”elämään”. No yhdessä kohtaa rantakatua oli juurikin tällainen ihmispatsas ja samassa kohtaa katua tietysti myös kamalan paljon muita ihmisiä. Mietin mistä kohtaa oikein juoksen ohi vai hidastanko vain vauhtia. No, päätin et hitsi vie, juoksemaan tänne on tultu ja juoksin vaan. Hyppäsin loikalla siitä sen ihmispatsaan ohi ja yli hänen rahakipponsa. Jälkikäteen ajateltuna, mahtoi olla sangen hassu loikka ja mitä lie tuumannut siihen se ihmispatsas, mutta matkani jatkui.

Nautin kovasti siitä rantakadulla juoksemisesta ihmisistä huolimatta. Palmuja, merta, meren tuoksua, aurinkoa ja lämpöä, kaiken kaikkiaan hyvä fiilis. Kun tunti juoksua tuli täyteen, tiesin, että olin saavuttanut oman ennätyksen ja loppumatkan ja pienoisen nousun päätin jo himmata ja kävellä loppumatkan.

Kaiken kaikkiaan matkaa tuli reilu 10km. Vauhti oli tosi hyvä tällaiseen 10km lenkkiin, mutta tällä tuntivauhdilla ei kyllä puolimaratonia jaksa viedä loppuun. Eli pitänee jatkaa kestävyysharjoituksia ja höllätä tahtia ja pidentää matkaa. Kaikenlaisia treenejä siis sopivassa suhteessa. Välillä tuntuu, että pitäisi olla enemmän juoksua alla, jotta tuosta puolikkaasta kesäkuussa selviydyn, mutta toisaalta, luotan kyllä itseeni, että tuosta puolikkaasta tulen selviytymään, kunhan vain jaksan treenata, eikä loukkaantumisia tule. Suomessa toki pitää taas kaivaa uudenlainen juoksumotivaatio, jotta jaksaa sitä loskassa juoksua ja oli sää mikä hyvänsä niin lenkille pitää lähteä.

Tiistaimarkkinat Fuengirolassa

Sain vinkin, että tiistaina Fuengirolassa olisi Feria-alueella toripäivä. Koska täällä ollessa on kiva nyt nähdä ja kokea mahdollisimman paljon, niin olin jo edellisenä päivänä päättänyt, että päivän ensimmäinen rasti tiistaina olisi mennä tuonne torille katsomaan mitä siellä olisi.

Olin hyvissä ajoin heti kymmenen jälkeen liikkeellä. Alueella oli myyntikojuja kolmen eri pitkän käytävän verran. Tarjonta oli mielestäni aika sekalainen sotku sitä mitä olisi tarjolla Viipurin torilla ja mitä on tottunut näkemään etelänlomilla paikallistoreilla. Suurin osa tarjonnasta oli aika turhaa ja krääsää ja mielestäni hinnat olivat aika kovia. Mutta toki joitain helmiäkin siellä seassa oli, kuten vaikka mauste- ja pähkinäkauppiaita ja joitain kivoja ilmeisesti savi-astioita olisi kanssa ollut tarjolla. Yksi tarjoiluastia houkutteli aika paljon, mutta oli pakko jäädä ostamatta, koska olisi kuitenkin tuonyt hiukan lisää painoa matkatavaroihin. Ja luultavasti näytti kivemmalle siellä torilla, kuin sitten olisi näyttänyt omassa keittiössä. 

Yllättävän paljon oli karkkia myynnissä, mitä etelänmaissa harvoin näkee. Tuntuu, että karkkia oli myynnissä jopa enemmän kuin vihanneksia ja hedelmiä.

Tällaiset paikat kuin tori ovat aika otollisia paikkoja taskuvarkaille ja kerjäläisille. Tämä maaliskuun lopun ajankohta kyllä näkyy katukuvassa, että täällä ei ole vielä samalla tavalla vilinää, kuin vaikka elokuussa. Torilla oli siksi hiukan kivempi varmaan käyskennelläkin, kuin esimerkiksi loppukesästä suuremmassa turistivilinässä. Pysyi oma omaisuus paremmin hallinnassa eikä ollut kukaan tuuppimassa ja tönimässä. Tosin sain kyllä todistaa, kun eräs suomalainen nainen huomasi, että hänen taskullaan oli kyllä käynyt varas. Sitä en tiedä mitä oli viety, mutta näppärästi oli kuitenkin jotain omaisuutta kadonnut sillä aikaa kun kyseinen rouva oli ilmeisesti jossain kojussa housuja katsellut. Että kyllä täällä omaisuudestaan tulee huoli pitää. Muutoinkin, niin enemmän taisi tosiaan olla turisteille tuo tori, en usko että paikallisille siellä juuri olisi mitään annettavaa. Tai sitten kuljin jotenkin laput silmillä ja odotin itse enemmän. Liian monia kivoja tori/markkinatapahtumia tullut etelänmaissa koluttua, jossa olisi juurikin tuoreita hedelmiä ja vihanneksia yms, mutta täällä kyllä suurin osa oli ihan krääsää.

Vaatetuspuolella valikoima bikineistä aina turkistakkeihin ja kaikkea siltä väliltä. Tuliaisia yritin etsiä, mutta ei oikein napannut. Lähinnä koetin omille tytöille jotakin kivaa katsella, mutta ei löytynyt.

Yksi selkeä tehtävä minulla kuitenkin oli, kun tuonne alueelle nyt kerran menin. Feria-alueen laidalla on Supermarket Casa Nordica, jossa myydään muun muassa suomalaisia elintarvikkeita. Sain aamulla tehtäväksi käydä ostamassa puurohiutaleita ja Reissumies-leipää mikäli sitä olisi tarjolla. No, task completed! Eli ainoat ostamiset aamupäivän torishoppailusta oli tuolta kaupasta tosiaan Nalle-puurohiutaleet ja leipää.

Sunnuntai chillailu

Hyvin tapahtumarikkaasti alkanut reissuni on selkeästi alkanut tasaantumaan, kun on saavuttu tänne Espanjaan. Suurempia ohjelmanumeroita ei ole tullut eteen ja lähinnä on vain tultu vietettä arkea, mutta tässä silti jokunen kuvamaistiainen kun sunnuntaina kävin tekemässä 9km kävelylenkin ja tutustumassa taas ympäristöön.

Kala kuivalla maalla kaipaa vettä

Kun lauantai-aamuna olin saanut tärkeimmät hommat hoidettua, niin päätin että nyt pitää kyllä lähteä katsomaan missäs se ranta ja meri täällä sijaitseekaan. Hiukan taas randomisti läksin suunnistamaan rantaa kohden, ja ajattelin että kyllä se sisäinen suuntavaisto kertoo minne mennä ja niinhän se tekikin, ranta löytyi. Kaikenkaikkiaan tuli kävelyä yhteensä lähes 6km ja aurinko porotti. Niin hyvin, että tietysti sitä piti tuttuun tapaan hiukan polttaa itseään, mutta ei onneksi pahasti. Aurinkorasvaa toki laitoin, mutta ei sitä ihan joka kohtaan varsinkaan selkään yllä, niin sieltähän se sitten hiukan alkoi illan mittaa iho punoittaa. 

Varmasti tuttu maamerkki täällä käyneille

Tätä maisemaa oli pakko rantakivellä istuskella ja ihailla hyvä tovi, ei ollut kiire minnekään

Jottei vaan pääsisi unohtumaan missä ollaan

Los Pacos

Mikä maa mikä valuutta

Kuten arvata saattoi, niin hiukan sitä oli hassu olo herätä aamulla ja todeta todella olevansa Espanjassa ja vielä Fuengirolassa. Itselläni on ollut aika suuret ennakkoasenteet Fuengirolaa kohtaan. Olen ajatellut, että minulle riittää kokemukseksi Fuengirolasta se mitä on esimerkiksi tosi tv-sarjoista saanut nähdä jne, mutta niin se vaan elämä heittelee että tänne tuli itsekin sitten päädyttyä oleskelemaan. Jonkin verran olen kyllä jo asennettani saanut muokattua ja loppujen lopuksi ihan mielenkiinnolla ajattelin tähän paikkaan tutustua. Kai täällä jotain sitten on, mikä niin monia suomalaisia viihdyttää. 

Aamulla tosiaan heräsin ja parvekkeelta kävin vilkaisemassa miltä ympärillä näyttää. Paljoa ei muuta ole tuosta suoraan näkemistä kuin katu ja vastapäinen koulu. Joku pieni vuorenhuippu pilkottaa kadun toisessa päässä ja myös hiukan isommalle tielle on näkymät suoraan partsilta. Mutta sää ainakin oli aurinkoinen ja lämmin. 

Kun tuo viikko tuolla Saksan maalla meni lähinnä lomaillen, osittain myös huonoista nettiyhteyksistä johtuen, niin perjantain prokkis oli hiukan saada itseään taas kiinni sivistykseen, purkaa sähköpostivuorta, olla yhteyksissä koti-Suomeen jne. 

Ruokakauppaan ainoastaan suunnistin päivällä omineni ja tein itselleni hiukan lounasta, joka oli sitten kiva syödä parvekkeella auringonpaisteessa ja nauttia lämmöstä. Liian rankkaa aloitusta ei kuitenkaan pidä heti tehdä, vaan maassa maan tavalla ja vähän manjana meiningillä. Varmasti kerkeen itseni saamaan ihan tarpeeks stressitilaan sitten Suomessakin. 

Hiukan katukuvaa tästä ihan lähistöltä

Rento lounashetki partsilla

Lämmintä riittää, ei kyllä palella. Suomen ja Saksan säiden jälkeen tervetullutta vaihtelua

Alkuillasta sitten tuli käytyä vielä juoksulenkillä, tosin korkeuserot ne taas otti koville ja ei meinannut juoksu kulkea. Mutta tuli siitä kuitenkin sellainen 7,6km lenkki aikaan saatua ja reippaasti alle tuntiin, että ihan ok suoritus lämpötiloihin ja korkeuseroihin nähden ja välillä oli pakko toki hiukan maisemiakin ihastella.Huomenna lauantaina sitten jos tutustuisi hiukan enemmän ympäristöön.

Kyllä näissä maisemissa kehtaa treenata

Road Trip to Spain Fuengirola #2

Yhden yön taktiikaalla tosiaan tätä 2100km matkaa taitettiin ja yöpaikaksi valikoitu Ranskasta Narbonne ja ihan perushotelli moottoritien varresta, jonne oli helppo moottoritieltä löytää ja aamulla takaisin lähteä tien päälle. 

Taas mennään, ajomatkaa n. 1300km yhdelle päivälle. Perillä oltaisiin klo 20? Itse sanoin heti aamusta, että pidän realistisena ajatuksena, että perillään ollaan klo 22-23

Eilisen päivän ajokilometrit eivät vielä ainakaan tuntuneet kropassa eikä pääkopassa ja hyvillä mielin tuli asennoitua toiseen ajopäivään. Vaikka Narbonnessa vietetystä yöstä unituntien määrää karsi hiukan ulkona mylvivä tuuli ja välillä tuntui, että ikkunat tulevat sisään. Mutta aamusta tosiaan reippaasti ylös, aamupalaa ja matkaan. 

Merta! Siellä se siintää.

Huumoria ajomatkalla, mitä näitä nyt on.. jallucola.. rommicola..

Vielä pari tuntia ajoa edessä, mutta aurinko alkoi jo painua mailleen

Itsestäni hulluimmalta tuntui se, että toisena päivänä tuo 1300km taival taitettiin ainoastaan kahdella pysähdyksellä. Ensimmäinen breikkikin oli vain tosi lyhyt 5min vessatauko ja kuppi kahvia ja toinen oli sitten jopa melkein puolen tunnin breikki kun pysähdyttiin syömään. Edeltävänä päivänä mentiin vain eväiden voimin ja mikäli minusta ei halunnut loppumatkasta äkäistä matkaseuraa, niin totesin että toisena päivänä kannattaa suosiolla pitää ruokatauko, tai voi käydä Opelin neliöt loppukilometreillä hiukan ahtaaksi sillä nälkäinen ja kärttyinen nainen ei varmaan ole kenenkään unelma matkakumppani. 

Pimeys kerkesi tulla ennen kuin olimme perille ja itsellä alkoi kyllä jo väsymys painaa, kun tuijotti vain pimeyteen. Nukahdin vielä viimeiseksi tunniksi ja havahduin ajomatkan viimeisellä parilla sadalla metrillä. Juuri unesta heränneennä täydessä Espanjan pimeydessä kamat ulos autosta ja nukkumaan. Ei muuta kuin aamua odottamaan, että pääsee nauttimaan ensimmäisistä auringonsäteistä ja ymmärtää, että herää oikeasti Espanjasta. Pieni muutos kuluneeseen viikkoon Saksaan ja vuorisomaisemiin ja erityisesti lämpötiloihin. Illalla ja yöllähän Saksassa lämpötila laski jopa +2 asteeseen, toki korkeimmillaan kävi +20 asteessa siellä alempana laaksossa.

Kaksi kokonaista vuorokautta autossa ja pari tuhatta kilometriä, en olisi koskaan uskonut, että siitä selvitään niin helposti. Toki matkan teko oli helppoa selkeiden moottoriteiden ansiosta eikä navigaattorikaan ohjannut pahemmin harhaan. Ainoa mikä hiukan harmittaa, että itse jouduin kuluttamaan koko tuon matkan vain kartan lukijan paikalla, eli ratin taakse minua ei syystä tai toisesta päästetty. Että vaikka se on varmasti rankkaa ajaa tuo matka, niin oli se kyllä aika rankkaa myös istua kyydissä, kun ainoa ajanviete on katsella maisemia (jotka kyllä tuolla matkalla onneksi muuttuivat aika merkittävästikin) ja kuunnella musiikkia ja välillä koettaa etsiä mahdollisesti kuuluvia radiokanavia.

Kaikenkaikkiaan ajo meni kuitenkin hyvin, voi joskus tarvittaessa ottaa uusiksi, vaikka pidemmänkin matkan. Tosin itse ehkä miettisin tauottamista hiukan uusiksi ja miettisin etukäteen vähän paremmin noita yöpaikkojen valintoja ja autoon on hyvä valita etukäteen tarpeeksi erilaista musiikkia kuunneltavaksi. Välillä alkoi tuntua siltä, että nyt alkaa heviosasto jo tulla omalta kohdalta täyteen. Mutta hengissä selvittiin ja perille päästiin. Reilu viikko Espanjassa Fuengirolassa alkakoon.

Road Trip to Spain Fuengirola #1

Lähes viikko tuli vietettyä aikaa Saksan maalla ja välillä Sveitsissä pyörähdellen ja sitten koitti se päivä, että piti pakata taas kimpsut ja kampsut ja lähteä kohti Espanjaa ja Fuengirolaa. Etukäteen hiukan hirvitti, että mitä pitkästä automatkasta oikein tulee, kaksi kokonaista vuorokautta autossa, matkaa yli 2000km.

Koska edellisenä päivänä oltiin vielä siellä Pagenfesteillä, niin ensimmäiselle päivälle otettiin varovaisemmin n. 800km ajomatka ja loput oli tarkoitus saada ajettua sitten torstaina. Sää ei ollut mitenkään lämmin eikä aurinkoinen, mikä tietysti ajoa ajatellen ihan kiva, niin ei tule kamalan kuuma.

On the Road

Ei tuo lämpötila paljon päätä huimannut

Sääkin oli aika ajoin aika sateinen. Tässä mennään Lyonin kaupungin läpi. Paljoa ei sateisen tuulilasin läpi Lyonista nähty, matka vaan jatkui.

Alkumatkasta pieniä haasteita toi taas kun Sveitsin puolella koetimme välttää ne jo aiemminkin mainitsemani vihreät moottoritiet. Muutama ylimääräinen mutka tuli heitettyä, joten kokonaismatka meni aavistuksen verran yli 800km. Ajo kohti Espanjaa oli reittien osalta kuitenkin yllättävän helppoa. Moottoritietä moottoritien perään. Ja kun tosiaan Sveitsi oli jätetty taakse, niin huoleti pystyi taas noita moottoriteitä ajamaan.

Auringonlasku tien päällä. Ensimmäinen ajopäivä lähestulkoon takana.

Jälleen yksi tietulli. Näitä mahtui enemmän ja vähemmän noihin reiluun 2000 kilometriin. Enemmän taisi maksaa tietullit mitä auton polttoaineet. 

Ensimmäinen ajopäivä takana. Hyvää Yötä ja huomenna jatkuu.

Paganfest Z7 Pratteln

Toinen hevikokemus tällä reissulla oli tosiaan tiistai-illan Paganfest. Meillä oli aika ainutlaatuinen mahdollisuus päästä jo iltapäivällä seuraamaan illan viimeisen artistin Wintersunin soundcheckiä, sillä meidät oli bändin kitaristin Teemun toimesta kutsuttu ns. bändin vieraaksi. Meidän muutaman ns. kutsuttujen lisäksi paikalla oli myös bändin faneja, joilla oli ollut mahdollisuus hankkia Silver- tai Gold Pass, jotka myös mahdollistivat sound checkiin osallistumisenja muuta pientä kivaa.

Soundcheck

Oli aika hienoa nähdä, mitä bändin soundcheckissä tapahtuu ja tavata bändin jäsenet ja samalla nähdä miltä Z7 näytti ns.  päivänvalossa, kun ei ole vielä menot ja meiningit käynnissä. Itsehän en ollut koko Wintersunbändistä ennen loppuvuotta kuulluttakaan (ainakaan en muista), ja tämä koko hevikokemus oli lähinnä tuon matkaseuralaiseni ”ansiota”. Itse olin alun perin hiukan sillä asenteella, että kunhan nyt mukana hengailen, mutta jotenkin se omakin fiilis kokemukseen sitten nousi ja halusin jopa hankkia itselleni fanipaidan ja siihen sitten poikien nimmarit. Jääpähän joku konkreettinen muisto, kuitenkin aika huikeasta kokemuksesta. 

T-paita nimmareilla :)

Tämän tiistai-illan bändeistä meillä ei ollut tarkoituksena mennä kuuntelemaan kuin Turisasta ja Wintersunia. Kun soundcheck ja Meet & Greet bändin kanssa oli ohi tapettiin aikaa lähinnä hengailemalla autossa ja tehden pieni jaloittelu Prattelnissa.  En tiedä oliko itselläkin lauantain jälkeen jo hiukan uutuuden viehätys kadonnut ja kuinka paljon vaikutti sitten tiistaipäivä, mutta fiilis ei itselläkään noussut ihan samalla tavalla, omalla tavalla tietysti hyväkin ettei tällä kertaa ainakaan taju lähtenyt. Osasin ottaa vähän iisimmin eikä kyllä paikka ollut tällä kertaa loppuunmyyty kuin lauantaina, mutta porukkaa oli silti onneksi ihan kivasti liikkeellä vaikka porukka ei ollut ihan samalla tavalla messissä kuin lauantaina.

Mutta hyvät keikat veti sekä Turisas että Wintersun. Turisakselta jäin kyllä itse odottamaan ainakin Rasputin kappaletta ja Wintersunin keikan aikana tuli itse kiinnitettyä paljon enemmän bändin poikien yksilösuorittamiseen ennemmin kuin kokonaisuuteen ja musiikkiin. Tietysti kitaristi Teemua tuli seurattua, kun kerran hänen ansiosta oltiin bändin vieraaksi päästy. Huomasin myös, että aika paljon kiinnitin myös huomiota tällä tourneella uutena rumpalistina toimineeseen Timo Häkkiseen  joka tuuraasi Kai Hahtoa. Lähinnä tämäkin oli seurausta siitä, että Timo itse kertoi aiemmin iltapäivällä omasta kokemuksestaan nyt vierailevana rumpalina Wintersunissa ja siitä kuinka päätyi kiertueelle mukaan, siitä kun soitto tuli ja häntä mukaan pyydettiin jne. Vertailu kohtaa ei kyllä alkuperäiseen rumpaliin ole livevetojen osalta, ainoastaan mitä nyt Wintersunin musiikkia on muutoin tullut kuunneltua, eikä silloinkaan kyllä liioin ole tullut juuri rumpuihin kiinnitettyä huomiota. Mutta hyvin Timo veti, omasta mielestäni ainakin. 

Z7 lavalta käsin katsottuna. Myös aika Once-in-a-Lifetime kokemuksia päästä käymään keikkapaikan lavalla just vähän ennen keikkojen alkua

Turisas

Bändin ja Teemun vieraita kun oltiin, niin keikan jälkeen päästiin vielä moikkaamaan jätkiä takahuoneeseen ja kiittämään keikasta. Valitettavasti kello kävi jo sen verran, että melko nopeasti piti lähteä ajamaan vielä viimeisen kerran kohti Saksaa ja Hornbergiä, sillä aamulla tosiaan oli otettava Opelin keula kohti Espanjaa. Kahdesta hevifestarikokemuksesta selvinneenä seuraava koettelemus olisi +2100km autossa kahteen päivään. Siitä sitten seuraavaksi.

Lenkkeilen kohti tuntematonta, onneksi on GPS ja Endomondo

Tiistaina oli heti iltapäivästä luvassa Paganfest meininkiä, mutta jotta liikuntaharrastuksiin ei tulisi liian pitkiä taukoja, lähdettiin aamupäivällä vielä lenkkeilemään. Tarkoitus oli lähteä hiukan juoksemaan, mutta lopulta sitä päädyttiinkin hiukan haasteellisimme maastoille. 

 

Näistä maisemista lähdettiin, pääsääntöisesti alamäkijuoksua, suht rentoa

Noin ensimmäiset 3km olivatkin ihan juoksukelpoisia teitä, mutta sitten päädyimme lähestulkoon umpimetsään. Joku vuoristopurokin tuli vastaan, jonka ylittäminen otti hiukan aikaa, jotta löysi tarpeeksi vankkaa alustaa jalan alle, etteivät lenkkarit kastuneet. Puron toiselta puolelta löytyi polku mitä aloimme seurata ja maisemat ja reitti oli kyllä aika huikea.

 

Ihme pusikkoa ja purokin vielä. Jostain ihme vattupuskasta tuli myös piikki sormeen, jonka huomasin vasta illemmalla. Mutta kuivin lenkkarein päästiin puron ja märän sammalikon ylitse

Tässä vaiheessa reitti oli vielä helppoa ja maisemat tosiaan silmiä hivelevät

Helppoa maastoa toistaiseksi ja alamäkeen oltiin tultu. Piti välillä katsoa tosiaan taaksepäin, että mistä sitä oli tultu

Tämäkin polku tosin kapeni ja kapeni ja reitti muuttui entistä haasteellisemmaksi. Omissa juoksulenkkareissa alkaa pohjien kulumapinta olla jo aika loppuun kulutettu, minkä huomasin, kun ei meinannut tossu oikein pitää enää suht jyrkällä polulla. Sydän alkoi hiukan pamppailemaan, kun käsillä piti hakea tukea, varmistaakseen, että mahdollisen kaatumisen yhteydessä valuisi rinnettä alas. Koska aikataulu alkoi jo tulla vastaan, niin päädyimme kääntymään takaisin samaa reittiä kuin olimme tulleet, niin ainakaan matkalla ei tulisi yllätyksiä. Eksymisen vaaraa ei tosin ollut, sillä puhelimen Endomondo-liikuntasovellus nakutti koko ajan GPS-signaalia missä liikuttiin ja näytti reitin jota oltiin tultu. Eli sen mukaan pystyi hyvin suunnistamaan, koska toimii tosiaan ilman nettiyhteyttäkin.

 

Tällaiset maastot ja jyrkkyydet alkoivat olemaan jo hiukan haasteelliset. Lisäksi olematon polku oli kokonaan lehtien peitossa, joten piti olla tosiaan varovainen mihin astuu, koska ei nähnyt mitä siellä oli alla

Tehtiin lopulta U-käännös ja palattiin tutulle polulle, jota oli tultu jo alaspäin

Matkaa kertyi kaiken kaikkiaan reilu 5km, joista alkupätkä varsinaista juoksua, välillä sitten tämä haasteellisempi rinneosuus ja loppumatkasta taas sitten armoton nousu majapaikkaan. Tällaisen urheilusuorituksen jälkeen ei muuta kuin suihku, ruoka ja suunta kohti Prattelnia ja Paganfestiä. 

Ja metsästä takaisin tuttuihin peltomaisemiin